Kirjastojen viitetietokannoissa ja joissain muissa tietokannoissa on mahdollista tehdä aiheen mukainen asiasanahaku. Se on periaatteessa yksi kenttähaun muoto: haku kohdistetaan ainoastaan tietueen yhteen kenttään eli asiasanakenttään.
Ne ovat valikoituja termejä, joilla tietueen luoja, luetteloija, kuvaa dokumentin - esim. kirjan, artikkelin tai webbisivun - keskeisen tietosisällön siis aiheen. Asiasanaa voi verrata sosiaalisen median hastagilla varustettuun aihetunnisteeseen eli avainsanaan (esim. #metoo #elämäon #pitikötämäkaikkisattuajuuriminulle). Idea on kummassakin sama: muutamalla termillä kerrotaan kohteen keskeinen aihe. Perimmäisenä tarkoituksena on helpottaa samalla tunnisteella varustettujen muiden dokumenttien löytymistä. Asiasana eroaa aihetunnisteista siten, että luetteloija ei itse keksi asiasanoja vaan ne on oltava auktorisoidussa sanastossa, jollaisia ovat esimerkiksi Polamkin kirjastossa käytössä olevat Yleinen suomalainen ontologia (YSO) ja Poliisin asiasanasto (Polas).
Koska asiasanastot ovat julkisia, myös tiedonhakija voi löytää niiden kautta helposti omaa aihetta kuvaavan hakusanan. Voidaan siis sanoa, että asiasanastojen avulla luetteloijan ja tiedonhakijan kielet kohtaavat, mikä helpottaa täsmälliseen hakutulokseen pääsemistä.
Kun tiedonhakija on löytynyt oikea asiasanan, voi samalla asiasanalla tehdä haun monessa kirjastotietokannassa, koska kaikki kirjastot käyttävät lähes samoja asiasanoja kirjojen ja lehtiartikkeleiden kuvailuun.
Etsivä Finnassa asiasanat ovat teoksen viitetietojen yhteydessä, kohdassa Aiheet. Jokainen asiasana on linkki, joka antaa hakutulokseksi kaikki samalla asiasanalla varustetut teokset Etsivä-tietokannasta.
Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö ja KKO:n ennakkopäätökset
Edilex
HARE - valtioneuvoston hankerekisteri
Suomen Laki - säädökset.
Varsinkin lakikokoelmien asiasanastot ovat hyvä apu, sillä ne ohjaavat käyttämään oikeaa, lakikielistä termiä tiedonhaussa ja antavat hakutulokseksi kaikki ne säädökset, jotka säätelevät asiaa.