Kun säädös tai säädösmuutos on hyväksytty, saa se säädöskokoelmanumeron ja se julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. Vasta tämän jälkeen uusi säädös voidaan julkaista lakikokoelmassa. Suomessa on monenlaisia ja monen eri kustantajan julkaisemia lakikokoelmia. Ne voivat olla sähköisiä tai painettuja. Perinteisin lakikokoelmamme on vihreäkantinen Suomen laki -teos.
Säädöskokoelman ja lakikokoelman ero on ajantasaisuudessa ja kattavuudessa.
Kerran säädöskokoelmaan vietyä säädöstä ei päivitetä vaikka siihen tulisi muutoksia. Sitä ei myöskään poisteta säädöskokoelmasta, vaikka se kumottaisiin kokonaan. Lakikokoelma sitävastoin pyrkii ajantasaisuuteen: mikäli säädös, pykälä tai pykälän momentti kumotaan ja sen tilalle säädetään uusi säädös tai säännös, poistetaan lakikokoelmasta kumotut tekstit ja tilalle tuodaan voimaan saatettu teksti.
Lakikokoelman toimittaja päättää, mitä säädöksiä säädöskokoelmasta otetaan kokoelmaan. Esimerkiksi painetussa Suomen Laki -teoksessa ja Finlexin Ajantasaisessa lainsäädännössä on lait ja joitain valikoituja asetuksia, kun taas Edilexin Ajantaisaisessa lainsäädännössä ja sähköisessä Suomen laki -verkkopalvelussa on kaikki säädökset päivitettyinä huolimatta normihierakian tasosta.
Säädöskokoelma-alasivulla opastetaan säädöskokoelman käyttöön. Sen lisäksi perehdytään normihierarkiaan, sillä säädökset luokitellaan normihierarkian mukaan eri tasoille. Oikeustieteellisen tiedon tarvitsijan on hyvä tuntea normihierarkia, jotta onnistuisi tiedonhaussa.
Lakikokoelma-alasivulla perehdytään lakikokoelmien käytön periaatteisiin.