Siirry pääsisältöön

Johdatus suomalaisiin oikeuslähteisiin

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelma on Finlexissä.

Suomen säädöskokoelma (SK) on Suomen ainoa virallinen virallinen, nykyisin sähköisesti internetissä ilmestyvä julkaisusarja, jossa julkaistaan tärkeimmät säädökset. Säädöskokoelmassa  julkaistaan mm. lait, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriöiden asetukset (laki Suomen säädöskokoelmasta (88/2000) 2–6 §). Säädökset jaetaan normihierarkian (säädöshierarkian) mukaan eri tasoille riippuen siitä, kuka säädöksen on antanut.

Säädöksen otsikosta (perustuslaki, laki, asetus) voit päätellä, minkä tason normista on kysymys:

 SÄÄDÖKSEN  NIMI
SÄÄDÖKSEN ANTAJA
TASO  
 Suomen perustuslaki (731/1999)
 
eduskunta 1
 Poliisilaki (872/2011)
 
eduskunta 2
Valtioneuvoston asetus poliisista (1080/2013)

valtioneuvosto (poliisilain (872/2011) 9 luvun 10 §:n 1 mom. nojalla)

3

Sisäministeriön asetus poliisin voimakeinoista sekä kulkuneuvon pysäyttämisestä (245/2015)

sisäministeriö (poliisilain (872/2011) 9 luvun 10 §:n 2 mom. nojalla)

3

Säädöskokoelman käyttö ja käytettävyys

Finlexin ylänavigaation kohdassa Lainsäädäntö avautuu Säädökset-valikko (kuva yllä). Tällä sivulta löytyy linkit kahteen säädöstietokantaan: Ajantasaistettu lainsäädäntö ja Suomen säädöskokoelma, joista nyt käsittelemme säädöskokoelmaa

Voit hakea säädöskokoelmasta vain säädöskokoelmanumerolla. Hakukenttä on sivun vasemmassa laidassa (kuva alla). Jokaiselle kokoelmassa julkaistavalle uudelle säädökselle tai muutokselle annetaan numero, joka on yhtä ainutkertainen kuin esim. auton rekisterinumero tai henkilötunnus. Säädöskokoelmanumero koostuu juoksevasta numerosta ja vuodesta. Esimerkiksi:

  • poliisilaki (493/1995)
  • poliisilaki (872/2011)
  • laki poliisilain 2 luvun 21 §:n muuttamisesta (647/2019).

Hakukenttä Suomen säädöskokoelmassa.

Säädöskokoelman merkitys oikeudelliselle tiedolle on, ettei lakikokoelmiin saa viedä sellaista säädöstä tai säännöstä, jota ei ole julkaistu Suomen säädöskokoelmassa.

Sen käytettävyyttä haittaa se, etteivät siellä olevat säädökset ole päivitettyjä. Ne eivät siis ole ajantasaisia. Kukin säädös tai säädösmuutos on siellä siis sellaisenaan kuin se on aikoinaan säädetty.

Tiedonhaun, lähdeviittauksien ja ajantasaisuuden varmistamisen kannalta säädöskokoelmanumerolla on sitä vastoin suuri merkitys. Säädöksiin nimittäin viitata siten, että säädöskokoelmanumero liitetään säädöksen nimen lisäksi viitteeseen, jotta saman nimiset säädökset voidaan erottaa toisistaan luotettavasti.

Esimerkki. Yllä olevassa lakilistauksessa kaksi ylintä ovat kummatkin poliisilakeja. Ylempi (493/1995) on kumottu ja seuraava (872/2011) on voimassa oleva laki. Alin (647/2019) on muutos, joka on tehty voimassa olevan poliisilain (872/2011) tiettyyn pykälään. Hyvässä säädösviittauksessa otat huomioon sekä lakien kokonaismuutokset että yksittäisiin säännöksiin tehdyt muutokset:

Myös poliisilla on oikeus rajatarkastuksen toimittamiseen poliisilain (872/2011) 2 luvun 21 § 1 mom. mukaisesti. Rajatarkastusoikeus on ollut jo lain kokonaisuudistuksessa, vaikka säännöstä on myöhemmin muutoin muutettu (647/2019).

Lisätietoa säädöksiin viittaamisesta on Lähteiden merkintä -välilehdellä

Säädökset julkaistaan aina sekä suomeksi että ruotsiksi

Kaikki säädökset julkaistaan Suomessa sekä ruotsiksi että suomeksi. Ne kummatkin ovat virallisia. Säädöslähteenä tuomioistuimessa tai viranomaisessa käytetään sillä kielellä olevia säädöksiä, millä ne ovat alun alkaen tulleet viranomaisen käsiteltäväksi. Kieliversiot löydät heti säädösotsikon alta. Vertaile-painikkeella saat kummatkin kieliversiot rinnakkain näytölle.

Myös muille kielille, esimerkiksi englanniksi, on säädöksiä valikoidusti käännetty. Ne löytyvät myös Finlexin Lainsäädäntö-osasta. Muilla kuin virallisilla kielillä olevat käännökset eivät kuitenkaan ole luonteeltaan virallisia, eivätkä välttämättä ole edes ajantasaisia.